Huoneen Syyllisin Mies

Bändin ensimmäinen keikka, joka vedettiin pian toisen demon ilmestymisen jälkeen. Tässä vaiheessa soittokelpoista materiaalia oli kasassa n. 5 minuuttia, joten keikalle piti äkkiä kasata lisää biisejä.

Tämän vuoksi keikalla oli suuria hittejä joita ei ole koskaan levytetty tai soitettu myöhemmillä keikoilla kuten Nappikuulokkeet ja Mestarin kilju. Covereiksi mukaan päätyivät Unicefin Käkimassaa, Pahan Paholaisen Salmikkikossukirous ja Terveiden Käsien Tornion kevät.

Jälkimmäinen tuli settiin mukaan kun meiltä vaadittiin encorea, mutta biisit olivat lopussa. Biisi oli Maxille tuttu joten hän opetti sen soinnut Laurille samalla kun laulumikki käännettiin minulle. Miksaajan kysymykseen kitarasoundeista Max vastasi että tavoitteena on että kitara kuulostaa mahdollisimman vähän soittimelta ja mahdollisimman paljon teollisuuskoneelta.

Keikkahan ei tuottanut voittoa tai tuonut kummemmin bändille mainetta, mutta oli kuitenkin hauska kokemus. Entinen Tyrnävän koulu oli mielenkiintoinen ympäristö keikalle. Hauskoina muistikuvina tulee mieleen se kun kävelimme keikkaa odotellessa koulun entiseen liikuntasaliin, jonne Lauri yritti solmia kiipeilyköysistä hirttosilmukan. Lopulta meidät häädettiin sieltä koska oli riski että läpilaho lattia hajoaa altamme.

Keikan jälkeen bändeille oli varattu puron rannalta sauna, jonka kiuas vuosi savua saunaan. Kyseinen puro toimikin kätevänä uintipaikkana. Se oli n. metrin levyinen, mutta siinä on niin kova virtaus että siinä pystyy uimaan käytännössä paikallaan.

Saunassa pelataan Kivi-paperi-sakset peliä jonka voittaja saa ottaa huikan Gambina-pullosta. Minä ja Lauri tyhjennämme pullon keskenämme, koska Max ei voita pelkkää kiveä pelaamalla yhtään huikkaa. Yötä myöten ajetaan takaisin Ouluun King Crimsonia nauhurista kuunnellen. Oikein mainio keikka.

Festarin kattaus:

Antti kertoo:

Antti kertoo:

Vuoden 2021 puolessa välissä bändi koki radikaalin muutoksen. Tähän asti kitaristina toiminut Max Peltonen sai opintonsa valmiiksi ja ilmoitti että Oulun tulevaisuudennäkymät vaikuttavat hänelle ahtailta, joten hän muuttaa takaisin Itä-Helsinkiin. Samalla tämä tarkoitti väistämättä myös sitä että bändi jäi minun ja Laurin väliseksi duoksi. Asia ei kuitenkaan vaivannut meitä pitkään.

Antti kertoo:

Viimeisimmästä keikasta Kuusamon Hämet Burnsissa oli tässä vaiheessa kulunut jo lähes vuosi ja bändin sisällä oli tapahtunut taas muutoksia.

Neljäs Syyllisyys-fest oli sekä taloudellisesti että taiteellisesti onnistuneinen tähän asti järkätyistä. Kattauksen puolesta jatkoimme samaa "toisessa salissa möykkää, toisessa melodiaa"-linjaa. Lähiesiintyjinä paikalla olivat lisäksemme Jännite ja Piehingin PRKL. Kauempaa taas saapuivat Arseeni, Taikatalvi ja Luutarhatontut. Esiintyjistä erityisesti Arseeni tuntui tuovan keikoillemme epätyypillisen nuorta yleisöä paikalle, mikä oli ilo nähdä. Hienoa että agressiivinen möykkä vetää puoleensa edelleen uusia kuulijoita.

Täysin ongelmatonta tapahtuman järjestäminen ei tälläkään kertaa ollut. Perinteiseen tyyliin vähintään yksi bändi joutui perumaan keikan ennen tapahtumaa. Tämän lisäksi allekirjoittanut oli koko edellisen viikon kärsinyt poikkeuksellisen ikävästä kuumetaudista, minkä vuoksi vielä keikka-aamunakin oli arvailujen varassa pystynkö edes tulemaan paikalle. Lopulta pääsin kuitenkin paikalle, mutta luovuin suosiolla bändiruokien valmistuksesta yleisen hyvän vuoksi. Onneksi siihenkin saatiin uudet kokit lyhyellä varoitusajalla. Kiitokset Maxille ja Anulle.

Tapahtuma toimi taas myös levynjulkkarikeikkana. Settimme olikin ladattu täyteen biisejä "Eläviltä koneilta" ja ne tuntuivat saavan heti suopean vastaanoton. Kaverit löysivät musiikista yhtymäkohtia ainakin Mana Manaan sekä Rattukseen. En osaa sanoa vertailukohtien läheisyydestä, mutta otimme ne vastaan kehuna. Keikan loppuilta oli taas tyypillistä kaaosta ja sekoilua. Henkilöt, nimet ja keskustelut välähtelivät keskenään. Aina välillä joku kaveri tuli moikkaamaan kun joku kiitti keikasta ja sanoi lähtevänsä kotiin. Lopulla paikalla oli vain pari pallinaamaa juomassa kaljaa ja minä edelleen kurkkutautisena menossa nukkumaan, lähestulkoon valmiina huomisen koitoksiin, joista lisää Alakulttuuritalo Kramsun historiikissa.

Festarin kattaus:

Väärä käännös Vetelin Kirkkotanhualla. Ajellaan pikkuteitä pitkin epämääräisiin suuntiin yrittäen päästä takaisin päätielle. Yhtäkkiä edessä on liikenteenohjaaja; edessä on autonäyttely. Ohjaaja puhuu hämmentäviä radiopuhelimeen. Parempi kääntyä takaisin. Tämän vuoksi keikkamatkoille varataan ylimääräistä ajoaikaa.

Keikka on Tuurin nuoriseuran kylätalolla. Yläkerta on varattu bäkkäriksi, joten bändillä on kerrankin kunnolla tilaa ennen keikkaa. Kaljaa ja ruokaa on varattu enemmän kuin riittävästi. Mikäpä tässä on ollessa. Järkkäyksen puolesta homma on vedetty festarien kokoon nähden muutenkin todella huolella. Paikalla on päämiksaajan lisäksi erillinen monitorimiksaaja ja valomies.

Keikka on alusta asti sekoilua ja heilumista. Pogoaminen vaatii kuitenkin veronsa ja kolmannen biisin kohdalla Antin kitaran hihna katkeaa. Biisi saadaan kuitenkin vedettyä loppuun ja pelastava enkeli monitorimiksaajan muodossa on jo tulossa paikalle roudariteippirullan kanssa. Hätäratkaisu toimii parin biisin ajan, mutta Kodin loppupuolella teippaus pettää uudestaan. Nyt roudari vie koko kitaran mukanaan korjattavaksi. Pienen spekuloinnin jälkeen keikkasettiä muutetaan lennosta ja kahden biisin ajan Antti keskittyy heilumiseen, hyppimiseen ja huutamiseen. Pian miksaaja saapuu kuitenkin kädessään kitara johon on kääritty enemmän teippiä kuin laki sallii. Keikka saadaan vedettyä loppuun, yleisö hurraa ja kaikilla on hauskaa. Keikan jälkeen nainen tulee lavalle kädessään terveysside (käyttämätön) ja pyytää kaikilta nimikirjoitukset siihen mukanaan lupaus siitä että hän kehystää sen.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut keikka.

Festarin kattaus:

Levyt joita kuunneltiin matkalla:

Kuvat Elvia Lavila

Paikalla tuntuu olevan päivällä päällä luova kaaos. Keikkamme jälkeen pitäisi olla DJ-setti, mutta kukaan ei tunnu tietävän kuka kyseinen DJ on ja onko hän edes tulossa paikalle. Emme siis tiedä keikkasettimme kestoa eikä kukaan muukaan tunnu tietävän. Järjestäjien asenne ongelmaan tuntuu olevan sopivan stressitön; soitelkaa niin pitkään kuin teidän setti kestää. Se passaa meille hyvin; eiköhän joku tule meitä potkimaan lavalta tarvittaessa.

Bäkkäri on kellarissa oleva saunatila pukuhuoneineen ja siellä meitä odottaa yllätys. Jo toista kertaa peräkkäin bäkkärillä on varattu bändeille useampi lava Lidlin olutta. Myöskin toista kertaa peräkkäin bändienemmistö on autolla liikkeellä eivätkä näin ollen ole juomiskunnossa. Ja se yhden hengen vähemmistökin on enemmän lonkeromiehiä.

Keikkaa odotellessa Antti voittaa bikinibingosta muovilapion. Kerrankin emme ole illan hämmentävin akti.

Keikka menee oikein mainiosti. Hieman etukäteen pelottanut lyhyt roudaus- ja miksausväli jäi katteettomaksi. Soitto kuului harvinaisen selkeänä. Mietin keikan ajan että yleisö alkaa olla ilmeisesti hieman väsynyt koko päivän bailaamisen jälkeen tai ehkä musiikki ei muuten vain iske tällä kertaa. Mutta keikan jälkeen yllättävän moni ihminen tuleekin kehumaan keikkaa. Totuttuun tapaan lavalta katsoen on välillä vaikea arvioida yleisön mietteitä. Biletys voisi jatkua pidempään, mutta tässä vaiheessa hikiset ja sääskien saalistamat soittajanrentut ovat sen verran väsyneitä että kaikki jatkavat omille teilleen. Toki kellokin on jo yli yhden vaikka sitä ei näin lähellä Juhannusta meinaa täysin hahmottaakaan. Lopuksi vielä pikaiset loppuspekulaatiot tulevista treeneistä ja yksi ilta on taas saatu maaliin.

Festarin kattaus:

Huonot valinnat alkoivat jo torstaina kun mietimme millä autolla paikalle ajetaan. Päädyimme Hannun autoon hieman isomman tavaratilan vuoksi vaikka "sen ilmastointilaite ei toimikaan". Toteamme että kyllä sen tunnin ajomatkan kestää vaikka millaisessa saunassa. Päätöksen seuraukset selviävät huomenna. "Tervetuloa helvettiin" Lauri tervehtii Anttia hänen noustessaan autoon keskustan parkkipaikalta ja ajoneuvovalinta alkaa kaduttamaan välittömästi. Hellehelvettiä lukuunottamatta ajomatka menee aivan mukavasti. Hannu ajaa ja Atte nukkuu pelkääjän paikalla samalla kun Antti ja Lauri ompelevat patcheja takapenkillä. Mitä nyt Lauri aikoo oksentaa ja kuolla lämpöhalvaukseen.

Keikkapaikka on meren rannalla jossa onkin yllättävän iso lava. Porukkaakin vaikuttaa olevan vähintäänkin kiitettävästi paikalla. Ja miksipä ei olisi - ilmaistapahtumassa lipun hinta ainakin on kohdillaan.

Bäkkärillä on tarjolla kirsikkatomaatteja, kaurakeksejä, maissilastuja ja irtokarkkeja. Mielenkiintoiset backlineruokat eivät varsinaisesti poista nälkää, mutta antavat kuitenkin sen verran energiaa että keikan jaksaa soittaa niiden voimalla. Pikakasaus, pikatsekkaus ja meteli päälle. Lava on isoin jossa olemme tähän asti soittaneet ja siitä huolimatta Lauri ja Hannu onnistuvat törmäyttämään soittimensa toisiinsa keikan aikana. Joko sympatiasta tai osoittaakseen ettei ainakaan jää heitä huonommaksi Antin kitarasta katkeaa G-kieli. Tietenkin juuri ennen sitä ainoaa biisiä jossa kyseistä kieltä oikeasti tarvittaisiin. Sekoilusta huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - keikasta jää kuitenkin hyvä fiilis.

Autossa hikoilun, bäkkärillä hikoilun, auringossa hikoilun ja lavalla hikoilun jälkeen Antti saa viimein helpotuksen ja kävelee keikan jälkeen mereen. Uimavaaatteet ovat toki Oulussa, joten bändi näyttää vielä kerran persettä Kemille ennen lähtöä takaisin etelään. Vielä ennen lähtöä valoteknikolta kuullaan mielenkiintoinen anekdootti. Ilmeisesti bändin nimi ja pukutakit antoi hänelle kuvan että olemme jotain Topi Sorsakosken tyylistä tanssimusiikkia. Väärä oletus kuulemma karisi pois hyvin nopeasti kun keikka alkoi. Heitämme vielä viimeiset keskustelut muiden bändien ja järkkärien kanssa ja lähdemme suunnistamaan ilta-auringon laskiessa kohti Oulua.

Festarin kattaus:

Levyt joita kuunneltiin matkalla:

Kuvat Jan Åqvist

Paikalle ajetaan poikkeuksellisesti kahdella autolla.

Paikalle lähdetään poikkeuksellisesti kahdella autolla. Toisessa Antti ja Lauri, toisessa Hannu ja Atte. Laurin kanssa sovitaan torstaina, että lähdetään klo 12. Aamulla sovitaan, että lähdetäänkin 13. Lopulta liikkeelle päästään klo 14. Hannu ja Atte lähtevät klo 15. Molemmat autot ovat paikalla lähes samoihin aikoihin, eli kello 20 tienoilla.

Soundcheckissä näköjään kestää. Olemme ainoa illan bändeistä jolla on luonnolliset kitarasoundit. Muut ovat metallibändejä joilla on mallintavat vahvistimet ja kuulokemonitoroinnit. Soundcheckin alkua odotellessa syömme Butter chickeniä ilman voita tai kanaa ja juttelemme mukavia järkkärien kanssa bäkkärinä toimivassa rappukäytävässä. Lopulta soundcheck. Kamat kiinni laitteisiin virta ja vedetään testiksi "Uusi aamu". Lauri pohtii kuuluuko monnareista mitään. Huomataan että miksaajalla on puhelin kädessä ja kuullaan lause "Täällä on kaikki täyttä kaaosta". Tilanne vaikuttaa siis täysin normaalilta.

Ennen keikkaa seinälle roikkumaan laitettu bändin seinälippu, tippuu sieltä ennen kuin intronauha on soinut loppuun asti. Ei sen väliä; on aika tykitellä. Lava on uskomattoman kuuma ja keikka on hikisin pitkiin aikoihin. 40 minuutin kuluttua bäkkärillä näyttää siltä kuin bändi tulisi märkä t-paita -kisasta. Atte pelkää saaneensa lavalla lämpöhalvauksen ja Antti pelkää että keikkatakin hihat irtoavat kun hän yrittää repiä ihoonsa liimaantunutta kauluspaitaa ja takkia yltään.

Hannun keskustelu paikallisen fanin kanssa:

"Mistä te ootte?"

"Oulusta"

"Te ootte niin synkkiä siellä"

S-marketissa ratkaistiin kadonneiden börekien arvoitus.

Majoitus järven rannalla ilmeisesti jossain entisessä kyläkoulussa. Paikalla on yhteinen vessa jossa on ihonvärinen vessanpönttö jonka sisäkanteen on painettu kuva siitä mihin kuuluu pissata. Epäselväksi jää onko kyseessä vitsi vai ohjeistus. Sängyissä on upottavat kuopat, mutta huone on ainakin tilavampi kuin useimmat opiskelijakämpät. Majoitus on vähintään hämmentävä, mutta maksaa koko bändille yhteensä 55 euroa joten ainakin hintansa veroinen. Aamulla kaikki heräävät nokat tukossa ja äänet käheinä. Kuorsauskakofonia on mahtanut vetää vertoja eilisen keikan äänenvoimakkuuksille. Mutta siinäpä oli taas yksi keikkareissu. Pikaspekulaatiot parkkiksella ja bändi hajaantuu. Antti lähtee jatkamaan lomailua Etelä-Suomeen kun muut palaavat takaisin Ouluun.

Illan kattaus:

Levyt joita kuunneltiin matkalla:

Kuvat Heli Jääskeläinen